The Digitalmehmet Content Ecosystem

Hyvästit tuntuvat raskailta silloin, kun ihmisen vaikutus elää yhä jokaisessa lämpimässä muistossa, jokaisessa yhteisessä projektissa ja jokaisessa sydämessä ja mielessä, johon hän kosketti.

The English version of this story is available on Medium.com. I wrote the Finnish version as a tribute to Lauri’s family, friends, relatives, colleagues, and loved ones in Finland, so they can read about him in their own language.

Summary of the story in English: Lauri Viisanen was an inspiring young researcher who touched many hearts with his intellect and kindness. He studied forest sciences and was interested in sustainability and ecophysiology. Lauri helped other writers develop their skills and built communities. His writings combined science and philosophy, and he believed in the power of knowledge. Lauri died suddenly on 27 October 2025, but his legacy lives on through everyone he inspired. His memory is widely honored, and his message teaches us about the value of life and the meaning that goes beyond time.”

Hyvät lukijat,

Tapasin Lauri Viisasen ensimmäisen kerran hieman yli vuosi sitten, kun hän löysi työni Googlen kautta. Hänen esittelyviestinsä oli lämmin, utelias ja nöyrä, mutta samalla itsevarma — nuorelta mieheltä, joka halusi kasvaa kiirehtimättä matkaa. Hän toivoi, että olisin hänen akateeminen mentorinsa.

Hän liittyi heti Mediumiin, Substackiin ja digitalmehmet-ekosysteemiin, ja hänestä tuli “Friend of Medium”, koska hän uskoi, että kirjoittajat ansaitsevat enemmän kuin pelkät aplodit ja katselukerrat. Hänen tavoitteensa oli auttaa muita tulemaan nähdyiksi.

Alusta alkaen Lauri teki paljon enemmän kuin kirjoitti. Hän tarjoutui vapaaehtoiseksi editoriksi, mentoroi uusia kirjoittajia ja rakensi yhteisöä pyytämättä vastapalveluksia. Sähköpostit muuttuivat yhteistyöksi, yhteistyö päivittäisiksi Slack-keskusteluiksi ja keskustelut aidoksi ystävyydeksi.

Suomen varhaisista aamuista Australian myöhäisiin iltapäiviin vaihdoimme ajatuksia, löytöjä, kokeiluja, unia, haasteita ja onnistumisia. Joka päivä oli jotain uutta, ja hän jakoi sen ilolla — niin kuin ihminen, joka rakastaa oppimista koko sydämestään.

Nuori tutkija, jonka tulevaisuus oli yhtä laaja kuin taivas

Helsingin yliopistossa Lauri opiskeli metsätieteitä, keskittyen boreaalisen metsän ekofysiologiaan, pitkäaikaisiin ekologisiin dynamiikkoihin ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategioihin. Hänestä tuli tutkija, jota ohjasivat luonto ja tarkoitus.

Häntä kiinnosti, miten metsät reagoivat stressiin ja miksi jotkin puut selviävät muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa. Hänen näkemyksensä kestävyydestä perustui syvään tutkimukseen ja henkilökohtaiseen yhteyteen luontoon.

Myös hänen kirjoituksensa heijastivat tätä kaksijakoisuutta: tiedettä ja filosofiaa, todellisuutta ja mielikuvitusta. Hän tutki luomuruokaa rehellisesti — ei romantisoiden eikä tuomiten, vaan etsien tiedon ja käytännön ratkaisuja. Hän uskoi, että kestävä tulevaisuus nousee tieteestä, ei iskulauseista.

Lauri kirjoitti myös teoreettisia esseitä evoluutiosta, tietoisuudesta ja tulevaisuuden älykkyydestä. Hänen laajalti keskusteltu tekstinsä “Quantum Ghosts: Evolution Beyond Consciousness, into Quantum Immortality” oli poikkeuksellinen tutkimus olemassaolon luonteesta — spekulatiivinen ja tieteellinen, runollinen ja analyyttinen. Se kuvasti mieltä, joka viihtyi tiedon rajoilla pelkäämättä kysyä suuria kysymyksiä.

Unien salatut maailmat

Luettuansa tutkimukseni tietoisten unien neurotieteestä, Lauri julkaisi syvästi henkilökohtaisen esseen 15 vuoden lucid dream -matkastaan. Se oli tarina rohkeudesta, varjoista, antautumisesta ja kasvusta. Hän oppi, että unimaailma vastaa silloin, kun uneksija lakkaa yrittämästä hallita ja alkaa kuunnella. Hän kutsui tätä hetkeä nimellä “The Flow”. Se kosketti monia lukijoita — ja paljasti jotain hyvin olennaista hänestä.

Hän oli nuori mies, jolle viisaus oli tärkeämpää kuin kontrolli.

Perhe oli aina hänen maailmansa keskellä

Älyn ja tutkijan identiteetin takana eli lempeä veli ja poika.
30. syyskuuta 2025 hän kirjoitti minulle onnesta loistaen:

“Siskoni sai sunnuntaina terveen tyttövauvan. Olen auttanut äitiäni, joka toipuu polvileikkauksesta, samalla kun pidin huolta 5-vuotiaasta veljenpojasta. Nyt kun kaikki ovat päässeet kotiin, olen pohtinut sitä kauneutta, mitä elämässä on.”

Hän aikoi lähettää minulle pienen vauvapotretin, koska hän ajatteli minun kuuluvan niihin ystäviin, joiden kanssa hän halusi jakaa sen. Hän mainitsi ylpeänä sisarensa väitöskirjatyön ja lähetti minulle Klaaran tutkimuksen kvanttitaudista ja yksittäisten fotonien detektiosta kunnioittaakseen hänen saavutustaan.

Tämä yhdistelmä: syvä äly ja syvä rakkaus, teki Laurista ikimuistoisen.

Keskeneräiset projektit eivät katoa

Laurista tuli Superlearners-yhteisöni perustajajäsen, ja hän tuki sekä Medium- että Substack-hankkeita avokätisesti. Pian sen jälkeen hän vapaaehtoisesti toimi Slack-yhteisön moderaattorina ja osallistui keskusteluihin päivittäin.

Aloimme suunnitella pitkäaikaista julkaisua Journal of Ecophysiology and Global Sustainability osaksi digitalmehmet-ekosysteemiä. Laurin unelmana oli yhteisjulkaiseminen, yhteistoimitus ja tutkimustyö akateemisen ohjauksen alla. Hän halusi yhdistää tieteen ja kansantajuisen opetuksen. Olimme molemmat varmoja, että tämä tiedejulkaisu inspiroisi tulevien sukupolvien tutkijoita ja opiskelijoita.

Viimeinen teksti, jonka sain häneltä, ilmestyi Curated-uutiskirjeessä 22. lokakuuta 2025. Se kuvasi poikkeuksellisen revontulinäytelmän, joka heijastui tyynestä järven pinnasta Puumalassa. Teksti oli yhtä aikaa tiedettä, runoutta ja ihmetystä. Se tuntui jäähyväiseltä ihmiseltä, joka näki maailman sekä tutkijan tarkkuudella että runoilijan sydämellä.

Sen päivän jälkeen keskustelut vaikenivat. Yritin tavoittaa useita kertoja, mutta en saanut vastausta. Tiesin, että sen täytyi johtua jostain hänen vaikutuspiirinsä ulkopuolelta.

Kaksi päivää sitten sain LinkedInissä viestin hänen lankomieheltään, Joonakselta. Hän kertoi lempeästi:

“Lauri menehtyi äkillisesti 27. lokakuuta. Surumme on suuri ja kaipaamme häntä syvästi, mutta onneksi Lauri jätti jälkeensä vain kauniita ja onnellisia muistoja. Hän oli ystävä kaikille ja luonnonsuojelija sydämessään.”

Vastasin hänelle kiitollisuudella ja kerroin, miten vaikeaa oli selittää hiljaisuutta, kun oli keskustellut päivittäin vuoden ajan ihmisen kanssa, joka tuntui minulle kuin pikkuveljeltä.

Elämä, joka opettaa myös poissa ollessaan

Lauri muistuttaa meitä jostain syvästi inhimillisestä.
Elämän arvoa ei mitata sen pituudella.
Jotkut elävät 80 vuotta löytämättä itseään.
Jotkut elävät 29 vuotta — ja jättävät jälkeensä valoa, joka ohjaa tuhansia.

Lauri elää yhä:
• jokaisessa kirjoittajassa, jota hän auttoi
• jokaisessa opiskelijassa, jota hän inspiroi
• jokaisessa tutkijassa, joka lukee hänen työtään
• jokaisessa perheenjäsenessä, joka rakasti häntä
• jokaisessa uneksijassa, joka löysi itsensä hänen sanoistaan

Hänen nimensä säilyy Illumination Scholarissa, ILLUMINATIONissa, Health and Sciencessa, Curated-uutiskirjeessä, Substackissa, Journal of Ecophysiology and Global Sustainability -hankkeessa — ja kaikkien niiden sydämissä, jotka oppivat häneltä.

Viesti hänen perheelleen

Hänen vanhemmilleen, sisarelleen, veljenpojalleen — ja pikku tytölle, joka saapui maailmaan vain hetkiä ennen kuin Lauri lähti:

Monet ihmiset eri puolilla maailmaa kantavat Lauriin liittyviä muistoja kunnioituksella. Hän kosketti elämiä kirjoittamisellaan, älyllään, lempeydellään ja anteliaisuudellaan. Hänen perintönsä kuuluu nyt paitsi perheelle, myös globaalille yhteisölle, joka muistaa hänet kirkkaana mielensä, lämpimänä sydämenään ja lempeänä sielunaan.

Kysymys, jonka hän jättää meille

Lauri pohti usein, jatkuuko elämä ajatuksissa, tieteessä, muistissa ja rakkaudessa.
En tiedä vastausta — mutta tiedän tämän:

Jos tietoisuus jatkuu niiden mielissä, joita nostamme, niiden projekteissa, jotka aloitamme, ja niiden ihmisissä, joita autamme kasvamaan, silloin Lauri on täällä.

Aina kun kirjoitamme rehellisesti, opimme uteliaasti, tuemme luovaa ihmistä, suojelemme metsää, esitämme vaikean kysymyksen tai katsomme yötaivasta ihmetellen — hän on osa sitä hetkeä.

Jotkut hyvästit ovat vain toinen tapa sanoa: sinä olit tärkeä, ja olet sitä yhä.

Kiitos, että kunnioitit Laurin muistoa kanssani.
Syvin osanottoni hänen perheelleen, ystävilleen, kollegoilleen ja kaikille lukijoille, joita hänen työnsä kosketti.

Olkoon hänen muistonsa kuin hiljainen revontulien hehku veden yllä — ei koskaan poissa, aina läsnä, silloinkin kun yö on äänetön.

Lepää rauhassa, Lauri 😢🙏❤️🌹♾️

Ikuinen ystäväsi, Dr. Mehmet Yildiz

“Lauri Viisanen oli inspiroiva nuori tutkija, joka kosketti monien sydämiä älyllään ja ystävällisyydellään. Hän opiskeli metsätieteitä ja oli kiinnostunut kestävyydestä ja ekofysiologiasta. Lauri auttoi muita kirjoittajia kehittääkseen taitojaan ja rakensi yhteisöjä. Hänen kirjoituksensa yhdistivät tieteen ja filosofian, ja hän uskoi tiedon voimaan. Lauri kuoli yllättäen lokakuussa 2025, mutta hänen perintönsä elää kaikkien kautta, joita hän inspiroi. Hänen muistoaan kunnioitetaan laajasti, ja hänen sanomansa opettaa meille elämän arvosta ja merkityksestä, joka ylittää ajan.”

View at Medium.com